Sakke Siltalan kuulumiset

Kesä on edennyt vauhdilla, ja viime viikkoihin on mahtunut kilpailuja, matkustamista sekä onnistumisia että pettymyksiä.

St Andrews Links Trophy, kesän ensimmäinen kilpailu Euroopassa, sujui oikein mallikkaasti. Jaettu kuudes sija antoi osviittaa siitä, että peli on jälleen siellä, missä sen kuuluukin. Viimeiseen kierrokseen lähdin toiselta sijalta, mutta suorastaan karmea etuysi tiputti haaveet kirkkaimmista sijoista. Kaiken kaikkeaan hyvä aloitus kesään, vaikkakin kovimmat kisat olisivat vielä edessäpäin.

Seuraavaan kisaan, The Amateur Championshipiin, lähdettiinkin melko pikaista vauhtia, ja kohteena oli Royal Liverpool. Aivan huikea kenttä, jossa Mikko Ilonen voitti samaisen kilpailun vuonna 2000. Karsintavaihe sujui omalta osalta melko mallikkaasti, ja suoritin tieni siihen 64 parhaan joukkoon. Kyseessä oli samainen tilanne kuin viime vuoden Amateurissa, ja tavoitteena oli luonnollisesti selvitä finaaliin asti. Tie kohti finaalia päättyi kuitenkin lyhyeen, ja espanjalainen vastustaja voitti ottelun 16. reiällä. Itse pelasin todella huonon kierroksen; huonojen lyöntien lisäksi tein vielä huonompia päätöksiä. Se ehkä häviössä otti eniten päähän.

Kesän yhteen kohokohdista, henkilökohtaisiin EM-kilpailuihin lähdettiin melko huonoista lähtökohdista. En lähde asiaa kommentoimaan sen enempää, mutta asiat golfkentän ulkopuolella olivat melko synkissä vesissä Linna Golf viikolla. Kentällä kaikki tuntui haastavalta, huonot lyönnit tuntuivat entistä huonommilta enkä saanut oikein minkäänlaista virettä päälle. Taistelin niin hyvin kuin pystyin loppuun asti, mutta bogey toisen kierroksen viimeiselle väylälle pudotti minut cut-rajan huonommalle puolelle.

Edellisen viikon negatiiviset asiat saatiin melko hyvin käännettyä positiivisiksi Virossa miesten joukkue-EM-kilpailuissa. Suomi näytti tyylikkäästi, miten hyvä golfmaa me olemme, sillä lyöntipelikarsinnan voitto oli tosiasia. -27 tauluun ja toisena karsintapäivänä joukkueelle mahtui kuuteen kierrokseen yhteensä neljä bogeya. Aika uskomaton suoritus meidän joukkueelta! Päästiin siihen kuuluisaan A-flightiin, eli pelaamaan mitaleista. Vastaan asettui viime vuoden Euroopan mestari, Italia.

Kuten viimevuotisissakin karkeloissa, ensimmäisessä ottelussa tuli tukkaan, ja jäljelle jäi vain niin sanotut muodollisuudet. Pelattaisiin siis sijoista 5–8. Viime vuoden kuudetta sijaa oli silti tavoite lähteä parantamaan, ja siinä onnistuimme erinomaisesti. Voitot Englannista sekä Sveitsistä toivat meille historian toisiksi parhaan suomalaisesityksen kyseisessä kilpailussa, eli viidennen sijan.

Kesäkuu ja heinäkuu ovat kuin hurahtaneet ohi ja viimeinen varsinainen kilpailu ennen omaa pientä taukoa, The Southern Amateur pelattiin juuri Atlanta Athletic Clubilla, Georgian osavaltiossa. Kenttä, jolla on pelattu kuuluisia major-turnauksia sekä maailman parhaita amatöörikilpailuja todella näytti kyntensä. Pitkät par kolmoset ja pari yli 500 jaardin par nelosta tekivät kentästä melko haastavan. Onnistuin jetlagista ja erityisen väsyneestä olotilasta huolimatta varsin mallikkaasti ja lopullinen sijoitus kilpailussa oli jaettu 29. Kilpailu jouduttiin lyhentämään kolmeen kierrokseen huonon sään vuoksi. Mutta Amerikan reissu ei kuitenkaan ollut ihan vielä valmis. 20.7. maanantaina oli vielä luvassa viimeinen rutistus: U.S. Amateurin finaalikarsinta. Karsinnasta jäi käteen toinen varasija viiden reiän uuvuttavan playoffin tuloksena. Suora paikka U.S. Amateuriin tuli missattua siis lyönnillä. Mies alkaa olla aika väsynyt ja edessä on pienimuotoinen kesäloma ja tauko golfista.